Edellisissä kolmessa kirjoituksessa käytiin kerros kerrokselta läpi tapaa, jonka avulla tarkastelemme riskienhallintaa eri tasoista koostuvana kokonaisuutena. Totesimme, että strateginen ja kokonaisvaltainen riskienhallinta huomioi riittävässä laajuudessa kaikki kolme riskitasoa. Mutta siiloissa ei kannata elää – jotta riskienhallinta näin järjestettynä oikeasti toimisi, täytyy määritellä ja järjestää eri tasojen välinen keskustelu ja viestintä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatiossa määritellään, millä kriteereillä yhdellä tasolla tunnistetusta riskistä raportoidaan ylös- tai alaspäin kolmiossa:
Kolmion kärkipäästä ”ylhäältä” tuleva viestintä on tärkeää, jotta koko organisaatio on tietoinen sen toimintaan kohdistuvista merkittävimmistä riskeistä. Strateginen riskinäkemys tukee myös strategiaa ja sen viestintää, ja kertoo, mitä riskien minimoimiseksi tehdään & oletetaan organisaatiossa tehtävän.
Strategisen tason riskikokonaisuudessa on yleensä aina joitain elementtejä, joita ei voida jakaa kovin laajalle piirille. Kuitenkin lähtökohtaisesti tieto, jota ei ole jostain erityisestä syystä aihetta salata, tulisi viestiä avoimesti. Tieto ylimmän johdon huolenaiheista auttaa taktisella ja operatiivisella tasolla riskienhallinnan parissa työskenteleviä kokonaiskuvan muodostamisessa. Se helpottaa myös oman riskienhallinnan roolin ja siihen kohdistuvien odotusten ymmärtämistä.
Taktisella tasolla ollaan vuorovaikutuksessa kaikkiin suuntiin. Strategiselta tasolta saadaan viitekehys, jossa riskejä tarkastellaan ja takaisin syötetään tieto liiketoimintayksikön lähitulevaisuuden merkittävistä mahdollisuuksista ja haasteista. Taktinen taso antaa myös raamit operatiivisen riskienhallinnan toteuttamiselle. Operatiiviselta tasolta taktiselle nostettavat asiat puolestaan auttavat hahmottamaan, missä riskienhallinnan kokonaisuuden käytännön toteuttamisessa mennään.
Millä kriteereillä operatiivisen tason riskejä sitten nostetaan tarkasteluun ylemmälle tasolle? Riskin suuruuteen sitominen on todennäköisesti helpointa. Se ei kuitenkaan välttämättä aina ole paras tapa, etenkin jos riskit arvotetaan taloudellisen merkittävyytensä mukaan. Tällöin jokin yrityksen arvojen tai vaikka toiminnan turvallisuuden kannalta tärkeä asia saattaa jäädä ilman käsittelyä. Ratkaisuna ongelmaan voi todennäköisesti hyödyntää riskien kategorisointia, jolloin tietyistä teemoista, esim. arvoihin liittyvistä asioista voidaan koostaa yhteenvetoja riskiviestintää ja -raportointia varten.
”Alhaalta ylös” -tapahtuva viestintä (opertaviiselta taktiselle tasolle) on toimivalle riskienhallintajärjestelmälle tärkeää etenkin siksi, että riskikolmion alemmilla tasoilla saatetaan tunnistaa asioita tai huolenaiheita, joihin ylemmillä tasolla ei ole suoraa näkymää. Nämä saattavat kokonaisuuteen liitettynä tai useassa eri yksikössä samantapaisina toistuessaan olla merkityksellisiä kokonaisriskikuvan kannalta. Ne voivat tuoda esiin myös näkökulmia tai asioita, joihin täytyy ottaa kantaa riskienhallintajohdon tasolla. Riskienhallinnan prosessia käytetään tällöin tavallaan tunnistettujen huolien keskusteluun nostamisen työkaluna.
Jätä kommentti