Riskiblogissa käsittelemme riskienhallinnan kenttää laidasta laitaan ja tällä kertaa halusimme kirjoittaa erittäin mielenkiintoisesta, mutta hieman vaikeasti lähestyttävästä aiheesta, korruptioriskin hallinnasta. Tapasimme marraskuisena maanantaiaamuna hyvän kahvin ja runsaan aamupalalautasen äärellä korruptioriskin ehkäisemisen ja hallitsemisen asiantuntijan Anna Rombergin ja juttelimme hyvän tovin aiheesta, erityisesti kotimaisen, kansainvälisesti toimivan konsernin näkökulmasta.
Suomi sijoittuu kansainvälisissä tutkimuksissa, kuten Transparency Internationalin CorruptionPerception Index, vuodesta toiseen listan kärkeen vakaana toimintaympäristönä, jossa korruptio on hyvin vähäistä. Luottamus omaan toimintaympäristöön vaikuttaa siihen, että suomalaisyrityksissä korruptioriskin mahdollisuus jätetään usein pienelle huomiolle. Sen hallitsemiseen liittyvät prosessit ovat haastateltavamme mukaan jopa vanhanaikaisia ja usein puutteellisia.
Korruptioriski kansainvälisessä toiminnassa
Kansainvälisesti toimivien yritysten liiketoiminnassa aihe kuitenkin korostuu, kun lähdetään maihin, joiden kulttuuri eroaa voimakkaasti omastamme. Korruptioriskin mahdollisuuden kieltämistä kansainvälisessä liiketoiminnassa voisi verrata pään pistämistä pensaaseen. Halusimme tai emme, korruptiota esiintyy siellä missä tehdään kauppaa ja sen kieltäminen altistaa yrityksen tiedostamattomalle riskinotolle.
No, kansainvälisesti toimivan yrityksen siis kannattaa olla asiasta tietoinen (Suomen toimintoihin keskittyvien organisaatioiden korruptioriskistä ehkä lisää myöhemmässä postauksessa). Entä sitten? Haastateltavamme painottaa yhteiskuntarakenteiden erojen ymmärtämisen tärkeyttä. Suomen erityispiirre on korkea luottamus yhteiskunnan instituutioihin, sekä luottamus yksilöiden välillä; liiketoiminnassa luotetaan monesti toisen sanaan jopa ilman muodollisia sopimuksia. Kauempana suomesta yhteiskunnallinen konteksti ja kulttuuri, johon ihmiset ovat kasvaneet, on aivan erilainen. Anna korostaa, ettei erilainen tarkoita huonompaa tai sitä, että ihmiset olisivat näissä kulttuureissa jotenkin ”pahoja”. Pointti on siinä, että esimerkiksi entisen Neuvostoliiton maissa ihmiset ovat kasvaneet yhteiskunnassa, jossa selviämisen ja menestymisen edellytykset olivat aivan toiset kuin Suomessa tai Länsi-Eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Tällaisten kulttuuristen tekijöiden ymmärtäminen ja huomioiminen on korruptioriskin hallinnan ytimessä.
Juttelimme myös paljon erityisesti myyntiin liittyvistä kannustimista ja niiden ohjausvaikutuksesta. Anna toi esiin, että Suomessa asuessa voi olla vaikea hahmottaa sitä, että joissain maissa koko perheen – ehkä jopa suvun – elanto voi riippua yhdestä ansaitsijasta. Tällöin eettisyys ja yrityksen arvot voivat jäädä paitsioon kauppoja tavoiteltaessa. Tällaisessa ympäristössä korostuvat myös konsernitason ohjauksen vaikutusten ymmärtämisen riskit, esim. tilanne, jossa konsernitasolta kielletään jonkun transaktion läpivienti tai käsky pidättäytyä tietystä asiakkuudesta. Tällöin on huolehdittava siitä, että tilanne on oikeudenmukainen myös maassa toimivalle organisaatiolle ja myyjille, jos esim. bonukset ovat sidoksissa kyseisiin transaktioihin/asiakkuuksiin.
Korruptioriskin hallinta
Korruptioriskin hallinnan ydin on läpinäkyvyys ja tiedostettu riskinotto. Anna kertoo, että jos korruptioriskiä halutaan hallita tehokkaasti, tulee sitä varten olla rakennettuna toimiva prosessi ja osoitettuna oikeat resurssit. Prosessi koostuu kontrolleista ja kriteereistä, joita noudattamalla varmistetaan, että liiketoiminnassa osataan ottaa compliance-toiminto mukaan yksittäisen kaupan tai vaikka yritysoston valmisteluun riittävän aikaisessa vaiheessa.
Uusia kansainvälisiä toimintoja, kauppoja tai myyntiä suunnitellessa voidaan alkukäsitys kohdemaasta muodostaa edellä mainitun Corruption Perception Indexin avulla. Se antaa kuitenkin vain yleiskuvan kohteena olevasta toimintaympäristöstä, jota Annan mukaan tulee täydentää suunnitellun transaktion yksityiskohtien arvioinnilla. Compliancen tehtävänä on miettiä, voidaanko kyseistä transaktiota ylipäätään lähteä toteuttamaan. Jos riskin uskotaan olevan hallittavissa, on compliance mukana prosessin alusta loppuun varmistamassa, että se täyttää kaikki lain ja yrityksen itselleen asettamat vaatimukset tehokkaan ja tietoisen riskienhallinnan avulla. Huomiota kannattaa kiinnittää kaupan yksityiskohtiin; miksi transaktio tehdään, millainen vastapuoli on (onko kyseessä perheyhtiö, yksityishenkilö, valtion viranomainen jne.), miten transaktio on rakennettu ja miksi se on rakennettu juuri suunnitellulla tavalla. Selkeä läpinäkyväksi rakennettu suora kauppa voi olla riskirajojen puitteissa jopa korkean korruption maassa, kun taas monimutkainen monen välikäden ja kytkyn kautta rakennettu liiketoimintakuvio voi ylittää riskinkantokyvyn matalammankin korruption ympäristössä.
Maailma ei ole mustavalkoinen ja Anna totesikin, että viranomaisetkin ottavat huomioon yrityksen korruptiovastaiset prosessit ja järjestelmät kun tutkivat asiaa. Vaikka suuryrityksille ladataan kovia odotuksia tällä saralla, parhaiten odotuksiin vastataan siten, että yritys pystyy osoittamaan tehneensä aidosti kaiken mahdollisen riskin pienentämiseksi. Jos yritys havaitsee väärinkäytöksiä, niistä pitäisi raportoida viranomaisille, varsinkin jos toiminta on kansainvälisten lakien soveltamisalueella (esim. US Foreign Corruption Practices Act tai UK Bribery Act). Tämän vuoksi systemaattiset ja koko toimintaa kattavat prosessit ovat tärkeitä. Anna kuitenkin painottaa, että pelkkä olemassa oleva prosessi ja siihen liittyvät, huolella täytetyt lomakkeet eivät riitä. Esimerkillisen prosessin mukaisesti tehdyt huonot päätökset ovat edelleen huonoja päätöksiä ja voivat johtaa väärinkäytöksen mukaiseen rangaistukseen kansainvälisessä oikeudessa.
Asettuminen riskiblogin viitekehykseen
Juttelimme lopuksi siitä, että korruptioriskin hallinta asettuu myös aika selkeästi Riskiblogin kolmen tason kehikkoon. Näkyvin osa riskinhallintaa on organisatoriset kontrollit eli code of conduct-julkilausumat ja sisäiset ohjeet siitä, keneltä organisaation edustajat voivat hyväksyä minkäkin arvoisen lahjan tai lounaan tms. Operatiivisella tasolla riskinhallinnan voidaan tällöin olettaa olevan hallinnassa. Liiketoimintatasolla riskin hallintaa tukee compliance prosessi, joka ohjaa kumppanien ja liiketoimintamahdollisuuksien valinnassa ja hallinnassa. Strategisella tasolla saadaan päätöksentekoon tukea compliance-toiminnosta, mutta toiminnan ymmärtäminen, läpinäkyvyys ja tietoinen, monipuolinen analysointi ovat avainasemassa kun valitaan toteutettavaksi liiketoimintamahdollisuus, jonka kääntöpuolena ovat toiminnan eettisyyteen liittyvät riskit.
Jätä kommentti